18.4.2009 Whan­ga­reis­sa tie­ten, mut­ta ve­sil­lä – lo­pul­ta

Kos­ka kan­si o­li tyh­jen­net­ty plo­keis­ta ja köy­sis­tä, sun muis­ta veh­keis­tä hiek­ka­pu­hal­luk­sen a­jak­si, riit­ti pää­si­äis­py­hi­nä vie­lä mo­nen­lais­ta pai­koil­leen vi­rit­tä­mis­tä.

Ar­ki al­koi an­ke­as­ti. Pi­ti he­ti ru­ve­ta kai­va­maan ku­vet­ta. Ei se oi­ke­as­ti an­ke­aa ol­lut. Pi­dim­me Wa­y­nen, maa­laus­liik­keen o­mis­ta­ja/po­mon kans­sa va­jaan puo­len tun­nin pa­la­ve­rin, jos­sa var­sin myön­tei­ses­sa hen­ges­sä kum­pi­kin e­si­tim­me nä­ke­myk­si­äm­me tar­jouk­ses­sa mai­ni­tuis­ta töis­tä ja nii­den to­teu­tu­mi­ses­ta. Muu­ta­mien koh­tei­den hin­nat pu­to­si­vat si­ten, et­tä lop­pu­sum­ma ke­ve­ni run­saat 15 %, mm. mi­nun o­sit­tai­sen o­sal­lis­tu­mi­sen ta­ki­a. No, o­li­vat­han fir­man mie­het puo­les­taan meil­le suun­ni­tel­lun suo­ja­teip­pauk­sen kim­pus­sa, mut­ta sil­loin­han o­li se sa­de­kau­si, ei­kä muu­ten o­li­si pääs­ty lain­kaan e­teen­päin. Mak­soin i­loi­se­na, sii­tä, et­tä ei e­nem­pää tar­vit­tu, ja tyy­ty­väi­sel­tä vai­kut­ti Wa­y­ne­kin. Se o­li kai si­tä lii­ke­miess­pyg...psyk...sy­ko­lo­ki­aa.

Mu­ka­va li­sä te­lak­ka­päi­vään o­li Da­vid ja Fran Chow­nin vie­rai­lu luo­nam­me. Ai­toi­na kii­wei­nä, heil­le ei muu­ta­man tun­nin au­toi­lu suun­taan­sa Auck­lan­din ta­kaa pik­ku ta­paa­mi­seen ol­lut kyn­nys ei­kä mi­kään. Da­vi­din o­lim­me ta­van­neet v. 2001 Va­nu­a­tul­la. Hän o­li sa­man Ma­ta­be­len mie­his­tös­sä, jon­ka kip­pa­ri­pa­ris­kun­ta mei­tä kii­kut­ti mul­li­ti­lal­leen Auck­lan­dis­ta. Sil­loin kau­an sit­ten Da­ve o­li al­ka­nut kun­nos­taa i­säl­tään pe­ri­mään­sä 48 jal­kais­ta Hart­ley-fer­ro­ve­net­tä. Nyt he o­li­vat nel­jäs­sä vuo­des­sa mat­kan­neet Aust­ra­li­an ja Va­nu­a­tun kaut­ta Sa­lo­mo­nil­le, jos­sa Da­ven e­ri­koi­se­na kiin­nos­tuk­sen, ku­vauk­sen ja re­kis­te­röin­nin koh­tei­na o­li­vat Toi­sen maa­il­man­so­dan jään­teet. Pa­pu­an ja Mik­ro­ne­si­an jäl­keen mat­ka jat­kui Fi­lip­pii­neil­le, jos­sa Mel­ric II, kuu­le­ma, o­dot­te­lee hei­tä ko­ti­lo­man a­jan hy­väs­sä hur­ri­ca­ne­ho­les­sa. Ih­me el­lem­me 5000-6000 mai­lin jäl­keen taas ”tör­mää” Ma­le­si­as­sa.

Tors­tai­aa­mu­na pi­ti sel­vit­tää te­la­kal­la o­lo, nos­tot ja siir­rot. Vaik­ka o­lim­me ol­leet maa­laus­liik­keen ton­til­la pa­ri­a päi­vää lu­kuu­not­ta­mat­ta, niin mais­sa­o­lon kaik­ki­neen las­kut­ti Char­ley, Dock­land 5-te­lak­ka. Kai­ken ai­kaa­han mei­dän huol­to­ti­lam­me, ves­sat ja ve­si­pos­tit, o­li­vat ol­leet Char­leyn puo­lel­la ja muu­ten­kin lä­hes päi­vit­täin neu­vo­a ky­se­lin e­ri a­si­oi­hin ta­sai­ses­ti se­kä maa­la­reil­ta, et­tä Char­leyl­ta. Tak­san mu­kaan Ii­rik­sen ko­koi­sen ve­neen nos­to/las­ku yh­teen­sä o­li 205 NZD, ku­ta­kuin­kin 90 €, ja te­lak­ka­päi­vän hin­nak­si tu­li 9 €.

Riit­ta kiit­te­lee Doug­hi­a, kun tu­li­vat pe­las­ta­maan mei­tä Ru­dolph­sil­ta. Char­ley tut­kii mo­nen vii­kon kui­vat­ta­maa ja vie­lä u­se­am­man sa­teen li­ot­ta­maa myrk­ky­maa­li­am­me.

Mai­ni­tuis­ta mak­suis­ta, maa­la­rit mu­kaan lu­kien ja ve­ne­tar­vi­ke­liik­keet yms, on jo vä­hen­net­ty GST, pai­kal­li­nen 12,5 %:n lii­ke­vaih­to­ve­ro, jon­ka me ul­ko­lai­set ve­nei­li­jät saam­me ”an­teek­si”. Vä­hin­tään­kin se ker­too saa­ri­val­ta­kun­nan ja sen lain­sää­tä­jien myön­tei­ses­tä suh­tau­tu­mi­ses­ta ul­ko­mai­siin ve­nei­li­jöi­hin. Ei­kä sa­to­jen mei­kä­läis­ten puo­len vuo­den ai­ka­na tar­vit­se­ma ja mak­sa­ma pal­ve­lu voi ol­la hyö­dyn­tä­mät­tä a­laa laa­jem­min­kin.

Seit­se­mäs viik­ko to­den sa­noo

No sii­nä ei kau­an nok­ka tu­his­sut. Tun­nin an­toi­vat tu­ki­paik­ko­jen myrk­ky­maa­lip­länt­tien kui­vu­a roi­ko­tuk­ses­sa en­nen ve­sis­töön las­ku­a. Suun­ni­tel­man mu­kaan suun­ta­sim­me a­la­vir­taan. Pur­jeet saim­me y­lös he­ti Kis­sing Poin­tin jäl­keen ja ko­neen sam­muk­siin Li­mes­to­ne Is­lan­din si­vuu­tet­tu­am­me. Ko­e­pur­jeh­dim­me seit­se­män vii­kon ke­san­nol­la­o­lon jäl­keen. Pais­tet­ta päi­vän, si­vu­vas­tais­ta so­pi­vas­ti ja vuo­ro­ve­si­vir­ta lyk­kä­si pe­räs­tä­päin. O­lin sa­no­nut, et­tä o­lem­me nyt kol­me sol­mu­a no­pe­am­pi­a, yk­si uu­des­ta myrk­ky­maa­lis­ta, toi­nen sii­tä, et­tä pro­pe­li pyö­rii ke­vy­em­min sei­la­tes­sa. Kol­man­nen ke­laa uu­si ge­naak­ke­ri. Vii­mei­nen sol­mu jäi to­den­ta­mat­ta, kos­ka tuu­li o­li keu­lan puo­lel­ta. Ank­ku­roim­me yök­si tut­tuun Ur­qu­harts-lah­teen, mut­ta Riit­ta ei o­san­nut e­nää a­sen­noi­tu­a ank­ku­rie­lä­mään. Pi­täi­si kuu­le­ma ol­la täyt­tä­mäs­sä os­tos­kär­ry­jä Pack’n Sa­ves­sa ja las­taa­mas­sa Ii­ris­tä y­li las­ti­merk­kien kau­pun­gin ran­nas­sa.

Täs­tä jo­ki­nä­ky­mäs­tä pi­ti luo­pu­a. Tans­ka­lai­nen kou­lu­ve­ne O­a­sis mat­kaa u­los­päin.

Tä­hän mai­se­maan jou­duim­me (yök­si) Ur­qu­harts-lah­del­la

Si­tä kuus­ta kuu­le­mi­nen... Aa­mul­la ke­la­sim­me kou­kun sin­kin­kiil­tä­vi­ne ket­jui­neen y­lös, ja kään­sim­me keu­lan ta­kai­sin koh­ti Whan­ga­rei­ta. Nyt­kin jäi ge­naak­ke­ri si­joil­leen, sil­lä i­tä­tuu­li kii­kut­ti mei­tä muu­ten­kin a­joit­tain run­ko­no­peu­den tun­tu­mas­sa.

Nyt on jo yk­si yö vie­tet­ty tu­tus­sa Town Ba­sin ma­ri­nas­sa, ja mi­kä pa­ras­ta Rii­tan­kin toi­veet o­vat to­teu­tu­mas­sa. Kak­si täyt­tä os­tos­kär­ryl­lis­tä, ker­ral­la, on jo kyö­rät­ty ve­neel­le.