22.6.2009 Hele Barilta Noroon ja Gizoon | |
2009.06.27 | |
2010.04.13 |
Seghessä nostimme ankkurit heti, kun lentokone pohjassa oli nähty. Koneilimme Kohti etelää, ajatuksena ankkuroida laguunin uloimpien saarten läheisyyteen. Vastaan alkoi kuitenkin tulla maininkia, ennenkuulumatonta. Kurvasimme Matikuri-saaren suojaan Yökoukkuun. Olimme taas Resortin rannassa, mutta selvästi se oli naftaliinissä. Vielä aivan ehjä, mutta kuin hylätty. Pääsyy turistikato, jonka pääsyy ”Tensions”, koska eivät uskalla käyttää sisällissota-sanaa.
Marovo-laguunissa emme olleet purjeita levittäneet lainkaan, mutta heti saarten suojasta päästyämme saimme kankaista joitain solmun lisäkymmenyksiä. Ylitimme Hele Barin, 1,5 mailin aukon riutassa, jossa kartan mukaan syvimmillään oli vettä 4,2 metriä, enimmäkseen kolmen tienoilla. Jos maininki olisi ollut korkeampaa, tähän ei olisi ollut asiaa, vaan olisi pitänyt ajaa ulos vähän etelämpää, Hele Passagesta, muutamaa metriä syvemmästä salmesta.
Suuntamme kääntyi aivan pikkutuulessa myötäiseksi. Genaakkerilla rimpuilin ensin alle parin solmun lukemissa, mutta alkoihan siinä pian matka taittua. Chimunkin piti nostaa blisterinsä. Genaakkeri, blister, MPS, nimiähän löytyy tälle epäsymmetriselle spinnulle, jota useimmiten käytetään ilman spi-puomia.
Kun pohjoisesta alkoi lähestyä tiukka vesiseinä, ja muutaman kerran ukkonenkin jyrähti, oli aika vetää kevyet kankaat alas. Tuuli ei kovin noussut, mutta vettä valoi senkin edestä tunnin ajan. Voisipa sanoa, että joka iltapäivä on kuuro, pari saatu.
Alkuun oli näyttänyt, että valoisa aika olisi kortilla seuraavaan satamaan pääsemiseksi. Nyt oli varaa seilata pari mailia lisää sitä seuraavaan, Kukurana-saaren lahteen, Rendovan pohjoisrannalla. Kapea salmi, syvää vettä pitkään yli 40 metriä, mutta mataloitui sentään alle kymmenen. Rannassa oli jo hylätty tukkien lastauspaikka. Pinoittain oli tavaraa jäänyt lahoamaan. Kylää ei pitänyt lahdessa olla, mutta läheisyydessä useita, joten yksin/kaksin ei tarvinnut olla. Kanootit suihkivat joka suuntaan. Muutamat tulivat kaupoille.
Saimme ainakin suurimmat, 4 kpl, kookospähkinät, miä olemme nähneet. Juomaa lirisi yhdestä 1,2 litraa. Samalla pyysivät avustusta tsunamin 7.4.2007 hävittämälle kylälleen.
Noroon bunkraamaanHyvässä tuulessa aloitimme, mutta kone se taas työnsi meidät seuraavaan laguuniin Yli 4,5 metrisen Munda Barin. Matka jatkui kuin Saimaan maisemissa, pieniä saaria kasvustot rantaviivaan asti. Vain 30-40 m:n levyisestä, kuin joki, Diamond Passagesta Putkahdimme Noron lahdelle. Hämmästys oli melkoinen, kun erämaiden jälkeen ankkurissa makasi 4-5laivaa ja laitureisa toinen mokoma. Kylä ei järin häävi ollut, pari pankkia, vaatimaton tori, muutama kauppa.
Huoltoasema kanoottirannassa oli kuin lato ja nesteet tarjolla tynnyreistä.
Aiemmin mainitun Daven tietojen perusteella aloimme valmistella polttoaineen ottoa. Kävimme Timon kanssa mittailemassa letkun pituutta ja paksuutta laivalaiturilla. Port Control kertoi, että kopraa lastaava runsaasti satametrinen alus lähtisi pikapuolin ja olisi vuoromme ottaa vettä ja dieseliä.
Laivahan lähti, ja me kiireesti koukut ylös ja kohti laituria. Väliin, sananmukaisesti, ehti saartenlaiva, ramppikeulainen, ehkä entinen maihinlaskualus. Hetken konfereeraamisen jälkeen laiturin vapaassa osassa siirryimme saartenlaivan kyljelle, lähemmäksi löpöletkua. Siirtyminen, vaikka lyhyt, oli sikäli erikoinen, että olimme jo Chimun kanssa kiinni kyljittäin nenät vastasuuntiin. Kuten ajatella saattaa lauttamme oli varsin helposti ohjaava eri päissä olevien potkureiden ja ruorien avulla.
Timo bunkraa Chimua
Lientähän olisi kohissutkin, mutta pistooli oli 60 millinen, joten piti liruttaa suppilon kautta. Meille mahtui 115 litraa, mutta maamittari näytti 69. Piti uskoa. Sama oli suhde Chimullakin. Hinta oli 60 €sentin tienoilla, mutta petrasi siitä hyvän mittarin verran.
Laiva maan ja meidän välissä otti vettä, mutta antoi välillä letkun käyttöömme. Jopa Timolla, Otavan palokunnan ruiskumestarilla, oli pitelemistä kolmen tuuman paloletkussa ja suuttimessa. Mehän vuorostaan kastuimme ylt’ympäriinsä, mutta saimme siinä samalla kanisterit, saavit ja sangot täyteen.
Gizo ennen ja nyt, lyhyt oppimääräVain pieni hyppäys oli Kolombangaran Ringgi coveen. Paikka on mainio satama ja entinen sekä nykyinen puutavaran lastauspaikka. Täällä RAMSI-joukot olivat ampuneet viisi krokotiiliä, suurin 5-metrinen. Ei ne siinä kaikki olleet, mutta uskalsimme sentään kastella. Ilta kului lasten kanssa kauppoja tehdessä. Kanootit sukkuloivat kuskaten banaaneja, kookoksia, tomaatteja, ruohosipuleita. Rantaan lähti t-paitoja ym. Myös vanha vitsi toteutui. Kauppamatkustaja raportoi päämiehelleen, että turha toivo kukaan ei käytä kenkiä. Kilpaileva yrittäjä riemastui: Lähettäkää lisää. Kellään ei ole kenkiä. Riitta antoi vaihdossa kauniit sinikeltaiset lasten kumisaappaat. Kaverinsa rantaa kohti meloessa, tyttö jo heilutti innoissaan saappaat hanskojen tapaan molemmissa käsissään.
Aamulla aika pian ankkureiden jälkeen nousivat kevyet kankaat vetoon. Ei taidettu päästä viiteen solmuunkaan, mutta ei ollut matkakaan pitkä.
Ennen puolta päivää seurasimme Chimua Kennedy-saaren kuvetta pitkin Gizon laguuniin ja tunnin kuliuttua ankkuroimme kaupungin edustalle 26.6.2009.
Gizo on Läntisen Provinssin pääkaupunki. Oli sitä jo siirtomaakaudella, mutta ei ole tainnut siitä kehittyä, luulisin päinvastoin. Kyläpahanen, yksi rapainen, rannansuuntainen ”katu”, toinen toisensa kaltaisten kiinalaiskauppojen välissä, joista rannimmaisilla sekalaiset sortumaisillaan olevat laiturit joka puodin kohdalla. Niihin oli kyllä vilkas kanoottiliikenne. Kortteleita ei erota, mutta jos erottaisi, olisi sellaisen päässä edellisestä, sisäpuolen kauppojen takana, toinen samansuuntainen, rapainen tie. Rantakadulla on yksi hotelli, lisäksi löytyy puolen tusinaa vaatimattomampaa majapaikkaa. Aiemmin mainittu tsunami ei tietenkään kaupunkia kaunistanut, rynnätessään Gizoon viiden metrin korkuisena ja sen aiheuttaja 8,1 richterin maanjäristys aivan vieressä hajotti myös rakennuksia. Nyt tosin rakentaminen näyttää olevan vilkasta. Mullistuksiin osoitettu ulkomainen apu on ehtinyt toteutusvaiheeseen.
Mitä veneilijä tekee heti ankkuroinnin jälkeen? Ottaa ankkuriryypyt? Ei. Lepää raskaan matkan jälkeen? Ei. Hän lähtee hommaamaan internetyhteyttä. Saimme saman Telecomin kuin Honiarassa 250 MB/viikko.
Antennit katolla talossa, johon rantauduimme, baari PT-109, alias Yacht Club.
Äsken vilahti Kennedy-nimi, USA:n presidentti 1960-63 salamurhaansa asti. Me aikalaiset tietysti muistamme kuinka Kylmä sota oli tuolloin jäisimmillään Kuuban kriiseineen. Kyllä vaalikampanjan aikoina kerrottiin kuinka vuonna 1943 nuori Kennedy komensi PT-109 moottoritorpedovenettä. Sen tehtävänä oli häiritä japanilaisten tärkeää saattuetta Salomosaarilla aivan Gizon ja Kolombangaran edustalla. Kävi kuitenkin niin, että japanilainen hävittäjä ajoi pimeydessä PT-109:n kahtia. Paria henkeä lukuunottamatta Kennedy miehistöineen selvisi tilanteesta ensin uimalla nykyisin nimeään kantavalle pikku saarelle ja sieltä edelleen paikallisten avustamana linjojen omalle puolelle.
,