4-7.8. Papuasta Torresin salmeen | |
2009.08.09 | |
2010.04.13 |
Painelimme ulos Port Moresbyn Basilisk passista klo 05, pimeässä, mutta kirkkaasti valaistun takalinjan opastamana.
Olimme laskeneet, että 330 mailia taittuisivat kunnon pasaatissa kirkkaasti kahdessa yössä ja kolmessa päivässä, etenkin kun olimme ekaa päivää venyttäneet aamusta.
Kaakkoistuuli olikin reipas niin, että keulassa kuohui ja kohisi. Gps näytti kuitenkin vain runsasta viittä solmua, ja loki oli jumissa. Jotain oli vialla. Mitähän me raahaamme mukanamme, kun vauhti ei nouse. Kun loki rupesi pyörimään se pomppasi heti 6,8 solmuun. Kaikki kunnossa paitsi toivomamme myötävirta oli vastainen.
Tilanne ei juuri muuttunut ennen, kuin iltapäivällä, kun voimakas kaatosadepilvi käänsi tuulen 180 astetta, vastaiseksi. Ajattelin, että tämähän ei voi kauaa kestää ja annoin painua pohjoiseen. Kestihän se tunteja ja kääntyi ennalleen vasta kun mekin olimme ottaneet toisen halssin.
Välillä kulki taas ihan hyvin, mutta seuraavana päivänä tuuli vielä kerran kääntyi vastaiseksi ja sitten loppui. Alkuperäisen laskelman perilletulosta saimme heittää romukoppaan jo ekan vuorokauden aikana, jolloin jäimme toiveistamme 40 mailia.
Tosin sadekin tuli välillä seinänä, mutta muuta liikennettä emme nähneet eikä 16 kanava myöskään häirinnyt vapaavahdin unia.
Em. tuulihäiriön selvitimme 1,5 tunnin koneajolla. Satuin vilkuilemaan takahorisonttia, ja siinähän keikkui toinen koneileva purkkari. Geronimo, ranskalainen (Grand Soleilm 43), oli lähtenyt seitsemän tuntia jälkeemme, mutta olivat tuulten oikullisuuden takia, päätyneet koneajoon jo varhaisessa vaiheessa. Keikkuvassa menossa heillä oli sisällä kuulema kova sotku, ei muuten, mutta 4- ja 5,5-vuotiaiden poikien leikkien jäljiltä. Tuuli tosiaan palasi pian, ja ilmakin alkoi kirkastua, vauhti parantua, ja täysikuun yönä oli valoisampaa kuin sadepäivänä. Bramble Cayn jälkeen seuraamamme läntinen väylänhaara pisti ajamaan tiukasti. Pystyimme juuri ja juuri pitämään tarvittavat 200 astetta. Kun väylä sitten nousukulman suhteen keveni aloimme hidastaa vauhtia jo alkuiltapäivästä, että emme tulisi perille pimeän aikaan. Käytännössä olimme piissä pienin purjein yli puoli vuorokautta, edeten samalla väylän suuntaan lokin mukaan alle kaksi solmua, mutta nyt sitä toivottua myötävirtaa oli, gps näytti 4-5 solmua.
Ankkurin juurruttua aamulla 7.8.2009 Torstaisaaren tuntumaan, huhuilin tulleja. Tunnissa lupasivat tulla. Tumma ja vaalea naisenpuoli ilmestyivätkin pian kumiveneellä. Raskaita aseita oli ladyillä vyön ympäryksen täydeltä ja vielä raskaampi reppu paperitöitä varten, leveät hymyt kuitenkin kummallakin kasvoillaan. Toisen kanssa ja suosiollisella avustuksella väsäsin papereita. Tunnin verran taisi kestää. Mm. elektroniikasta, jota meillä on niukasti olisi pitänyt merkin ja mallin lisäksi ilmoittaa valmistusnumerot. Oikaisin reilusti. Toinen vilkuili ympärilleen, punkkien allekin – kesysti.
Kun naiset lähtivät pari karanteeniukkoa tuli tilalle, tumma ja vielä tummempi.
Papereita kirjoitin vähemmän, mutta ”veljekset” keskenään sitäkin perusteellisemmin. Aivan kuin olisivat tehneet kuittia ensikertaa – laillistetusta ryöstöstä. AUD 330 = € 190 oli kuulema minimihinta siitä, että ottivat meiltä tuoreet ruokatarpeiden loput.
Jos tämän olisimme ajoissa tiennet olisi Aussi saanut kirkkaasti jäädä käymättä tällä kertaa. Jos nyt vähänkään ymmärsin pitäisi vielä käydä lähtiessä näyttämässä kauppalaput, mitä eväitä aiomme syödä. Kävimmekin tänään, mutta naisvirkailija tiskillä ei tiennyt mistä oli kysymys, kun vaan sanoin, että käskettin tulla.
Katsotaan Darwinissa miten iso erhe kävi. Sama firma kuulema tulee sielläkin tarkastamaan, samassa maassa seilaajia!
Torstaisaari on 3x1 kilometrinen, pyhtään Kaunissaaren kokoinen maapala keskellä laajempaa saaristoa ja Torresin salmen kuljettavia väyläalueita. Väkeä saarella asuu 3500, ei laihanmustaa aboa niinkuin mantereella, eikä pienenmustaa papualaista, vaan usein ruskeita, isoja ja paksuja kuin polynesialaiset. Lauantaina verestimme muistojamme sen kaduilla ja kulmilla, ja pyhänä pistimme paremmaksi kaikkien huippujen kautta. Ekaksi Green Hillille 54 metriä. Siellä on linnoitus 1890-luvulta. Rakennettu venäläisten maihinnousun pelossa. Jännä ajatella, että saattaisimme olla vieläkin Suomi-Venäjä-Australian kansalaisia.
Parin muun harjanteen kautta kävimme myös 104 metrisellä korkeimmalla huipulla. Hyvin mahduimme kävelemään hyvätasoista, leveää tie ja katuverkkoa. Ihmetytti vaan taas autokanta, isoja maastureita ja nelivetopick-uppeja. Tullirouva tänään kertoikin puolitotuuden. Ei heillä autoa, ja voimakasta, tarvittaisi, mutta, kun se veneen vesille lasku ja kuiville veto. No tietysti kauppaankin. Totta kyllä, että joka talon pihalla oli vähintäin yksi vene trailerilla. Useimmat veneet, jotka Torstaisaarella poikkeavat, jäät ankkuriin Horn-saaren suojaan 1,5 mailin päähän. Tänään siellä näkyi viisi mastollista. Kylä on sielläkin ja kauppa sekä paikkakunnan lentokenttä, samoin jatkuva lauttayhteys tänne. Syy Hornin suosioon on reilu pasaati Torstain rannoilla. Virtaustakin on monta solmua, 2-5. Me ankkuroimme ensin vanhasta muistista päälaiturin länsipuolelle, mutta yksi lähtö jollalla hiekkarannalta vastatuuleen riitti. Etenkin, koska olimme kävelyreissulla löytäneet uudehkon jollalaiturin (naapurisaarelaisten avoveneille). Siirryimme Engineers Wharfin länsipuolelle. On puhallellut ja yrittänyt jollamatkalla kastella, ja virta on niin voimakas, että siinä ei soudeta. Täytyy vaan varmistaa ja toivoa, että kone pelaa ja ennakoida reitti veneen ja virran suhteen niin kauan, kun se pelaa. Nyt on jolla paketissa sisällä, ja aamulla liikahdamme kohti Darwinia, 700 mailia.
Chimu taitaa sinne näinä päivinä saapua.
Kiva oli saada viesti myös Matti Lappalaiselta. Joka kantilta NZ:ssa uudistettu Snoopy oli saapunut Vanuatun Tannalle.