2010-02-16 Uligan | |
2010.02.17 | |
2010.04.13 |
2010-02-16 Uligan
Loppumatka Sri Lankan kohdalta sujui hyvin kunhan ensin pääsimme irti sen tyvenestä 8:n tunnin koneilulla. Kalastajat ovat häirinneet veneilijöitä saaren tuntumassa. Jätimme 30 mailia rakoa rantaan, ja muutamat näkemämme kalastusalukset eivät olleet meistä kiinnostuneita. Laivoja sensijaan meni kaiken aikaa molemmin puolin. Ei kuitenkaan niin tiheään kuin valtareittiä ylittäessämme.
Tuuli alkoi ensin länsiluoteesta, melkein kohteestamme. Painelimme löysillä seileillä lähelle lounasta. Siitä kurssi ja vauhti, tuulen kääntyessä ensin pohjoiseen ja myöhemmin koillisen puolelle, koko ajan parani. Tarvittiin vielä reilusti reivejäkin. Manaarin lahdelta tuulee usein rivakasti.
Uligan (viimeisin kirjoitusmuoto)
Ankkuri laskettiin Uligan-saaren rantaveteen 1600 gps-lokatun mailin, 12 päivän ja kolmen tunnin seilauksen jälkeen.
Selvitysporukka tuli parin tunnin sisällä pikaveneellä, kuusi nuorta miestä, kohteliaita, mutta samalla välittömiä ja iloisia. Edustettuina näytti samalla olevan maan koko rodullinen kirjokin, intialaisen ja sri lankalaisen ulkomuotoineen. Joku näytti afrikkalaiselta seuraava arabilta. Siinä tuli tullia ja emigreisiä, terveyttä ja karanteenia. Kaikki työnsivät vuorollaan eteeni papereita allekirjoitettavaksi, monia ja taas uusia. Etenkinn veneen leima heitä miellytti. Niitä kun jokaisen nimikirjoituksen viereen lätkäisi, niin jo tuli valmista, puolessa tunnissa.
Kolme vuorokautta, 72 tuntia, saa saarella viipyä ilman enempiä papereita. Sen ajan ylityttyä pitää ilmeisesti palkata agentti seuraavaa lupalappua varten. Kuultiin, että 20+10 USD voisivat olla kulut. Chimulla oli tänään vielä 275 mailia jäljellä. Tullee torstaina. Odotamme, joten tuo em. prosessi toteutunee. Sähköposteja oli lukematta 21 kpl. Snoopy ja Matti Lappalainen olivat vihdoin päässeet takaisin Balin Benoaan. Ainakin koneremonttia on tiedossa.
Uusi hallitus ei ole suosiossa
Jos Malediiveillä haluaa seilata saarelta saarelle täytyy hommata purjehduslupa. Monien papereiden lisäksi se maksaa 550 USD. Sekä viranomaiset, että agentti valittelivat tilannetta, joka on heidän mielestään uuden hallituksen älytön aikaansaannos tälle vuodelle.
Ekana kyläpäivänämme oli Malediivien kansallispäivä. Kertoivat sitä aiemmin kovin juhlineensa, mutta nykyisen, uuden hallituksen takia ei kuulema ole syytä.
Tullessa ankkurissa oli vain yksi ranskalaisvene. Se lähti tänään, mutta viime yönä oli tullut uusi paatti tilalle. Viime vuonna veneitä oli käynyt 116 kpl. Enimmillään niitä oli ollut 56 yhtäaikaa, Blue Water Rally.
Ankkuripaikkamme on varsin suojaton. Saaret kyllä ovat kehässä, mutta juuri lähellämme salmet ovat syvät ja maileja leveät, merenkäynnin sisään päästävät. Tähän aikaan vuodesta kelit ovat kuitenkin suosiolliset ja ankkuripaikka varsin sileä.
Kylähavaintoja
Heti rantauduttuamme nuori opettaja Asad ryhtyi välittömästi, tyrkyttämättä, kyselemättä oppaaksemme, ja saatuaan meille päähän perustiedot, 448 asukasta, koulussa 80 oppilasta 10 eri luokkatasolla. Ja antoi sitten meidän jatkaa tutkimuksia ominpäin.
Kylään tutustuessamme tuli monenlaisia muistikuvia. Välillä olimme kuin Kanarian Craciosassa, sitten Karibian Los Roquesissa tai pian vaikka Tunisialaisessa arabikylässäsä.
Siistiä oli kaduilla, kujilla ja pihoilla, mutta roskat oli usein lakaistu vain reunalle. Saaren läpi lähtevien polkujen pientareet nousivat kaatopaikkoina metrin palmumetsikössä. Voisikohan jätteillä korottaa koko matalan maan? Kaiken kaikkiaan järjestys näyttää olevan hyvä. Kylä ja sen asukkaat antavat vauraan vaikutelman suurine korallikivistä muurattuine taloineen taloineen ja samasta materiaalista rakennettuine korkeine piha-aitoineen. Autoja ei onneksi ole paria pakua lukuunottamatta lainkaan. Hulluutta ne täällä olisivatkin. Mopojakin on vain muutama. Ei montaa polkupyörääkään näy, mutta eivät etäisyydetkään ylitä kilometriä mihinkään suuntaan.
Ensin oppaamme valitteli kylän biitsin, saaren kauneimman, menetystä uuden sataman alle, mutta niitähän riittää vielä muualla. Varmaan noin kolmen metrin syvyiselle satamalle ruopattuinen tuloväylineen riittää käyttöä. Työt olivat vielä kesken. Aallonmurtajien betoniporsaitten asentaminen menossa.
Resortti
Resorttikin on rakenteilla saaren eteläpäähän. Yleensä ne tässä maassa sijoitetaan asumattomille saarille, niitä kuulema on jo 200 kpl, mutta lisää kai tarvitaan.
Nyt jo rakennusvaiheen aikana alue on aidattu eroon muusta saaresta ainakin kolmine vartiokoppeineen. Aita on myös öisin kirkkaasti valaistu. Heti tuli mieleen onkohan se myös sähköistetty. Vielä meille ei ole selvinnyt, kumpaa aidalla suojataan kylää vai resorttia?
Huoltoja ja täydennyksiä
Pari päivää pidin kojetaulua auki. Nypin johtoja ja mietin niiden kulkuja. Vielä yhden sulakkeen tutka poltti. Nyt on sisällä viimeinen ja tuntuu toimivan normaalisti.
Tänään hommasimme löpöä. Saarihinta on edellisiin paikkoihimme verrattuna kova 1,2 USD/litra, mutta tankit on hyvä pitää täynnä. Eihän sitä koskaan tiedä, ja 40 litraa vaan mahtuikin. Sama mies, agentti Imad johdatti meidät ostoksille Sailors Choise-kauppaan. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia ainakin oli tarjolla. Imad myös toi myös meille 100 vettä laiturille. Joka pihassa on kuulema kaivo. Jostain niistä se on, jokatapauksessa hajutonta ja mautonta, hyvää.