2010-08-04 Paxos | |
2010.08.11 | |
2010.08.16 |
2010-08-04 Paxos
Kelit ovat pitkään olleet sellaiset, että koko aamupäivän on pläkää. Jos olisi johonkin menossa, koneajo olisi ainut keino. Kyllä koneet täällä pääosassa ovatkin veneestä riippumatta. Ja maailmanseiloreitten tuuliperäsimen paikan on varannut lankonki, 2-3-metrinen peräpeiliin saranoitu käyntisilta, toiseksi tärkein venevaruste välimeriläisillä. Meille lomalaisille (11 vuotta) riittää, kun tuuli herää puolenpäivän tienoissa, ja jaksaa puhaltaa klo18-20, jopa pidempään iltaan. Niin oli Pargan ja Paxoksen välilläkin, 12 mailia! Lähdimme liikkeelle vasta tuulen alettua, ja ennen Paxosta puhalsi jo niin, että saimme rullata jenniä reilusti sisään. Totesin, että latistustäytteen lisääminen oli tuottanut tulosta. Sekin on hyvä, että vielä hetken puhaltaa ankkuroidessa, näkee paremmin missä kenenkin koukku on. Vesikin on kyllä niin kirkasta, että näkee ne kanneltakin.
Paxoksen vetovoima on maisemassa, ja sen taas muodostavat pari saarta, jotka jättävät pääkylän edustalle kapean, vain 50-200 m leveän kanavamaisen salmen. Käytännössä koko salmi kilometrin pituisena on satamaa. Huonompaa tai parenpaa, osassa kaupungin laitureita osa rantapengertä, johon paatin voi useimmiten ankkurin ja peräköysien avulla kiinnittää.
Kauniit ja Rohkeat
Paxoksen eteläaukon ankkuripaikalla katsomista riitti kaikiksi kolmeksi päiväksi ja etenkin illoiksi, kun paatit saapuivat. Ja minkälaiset paatit? Charterien normaalit 50-jalkaiset jäivät pian pieniksi mega- ja superjahtien joukossa. Meitä pienempi oli vain yksi vene. Megajahtejakin, luulisin pituusrajan olevan 50 m, kävi pari-kolme konealusta, mutta superluokkaa, yli 20m, edusti jo useampi, joukossa vielä moni siellä alle kahdenkymmenen rajan. Yksi Wally, 70-80 jalkaa, kiinnitti erityisesti purjehtijan huomiota. Se kävi päiväpurjehduksillakin kaikissa hiilikuitukomeuksissaan. Vähän suurempia samanluonteisia oli pari, ja muutamaa epäilin moderneiksi Swaneiksi, vaikka vanhoja tuntomerkkejä en enää löytänyt. Selvästi tunnistettavia 60-70-jalkaisia kellui niinikään pari kpl. Konealusten merkeissä näkyi ainakin Azimut, ja Perching Sunseekereistä ja Princesseistä puhumattakaan. Ankkuripaikan lävitse puhalsi, ja laitureita täytti valtaisa ”kumiveneiden” joukkio. RIBejähän ne ovat nykykielillä. Jos niitäkin oli paljon, niin ovat nekin kokoa kasvaneet 10m- 12m. Kajuuttoineen, keittiöineen, auringonottotasoineen. Koneitahan niissä myös on kotitarpeiksi. Jos ovat näkyvissä, niin muutama 300-heppainen tai tai kannen alla vielä enemmän. Jos olivat varsinaiset alukset hienoja, niin olivat niiden jollat ja muut apualuksetkin sitä ja Iiristä isompia.
Komeita olivat kaikki paatit, mutta niin olivat miehistötkin. Parhaimmin formuihin pukeutuneita, valkoista, khakia, vaaleansinistä paatin värityksen mukaan. Osaa miehityksestä epäilimme kruunupäiksi, vaikka vain yhdessä lipussa kultakruunu oli kuvattuna. Esittelyn puutteessa omat kuvitelmat vain varmistuivat. Prinssejä ja prinsessoita ovat ainakin! Ja tietysti Lordeja ja Ladyja loput!
Erityisesti italialaispaateilla ”miehistöt” olivat naisvoittoisia. Vähintään puoli tusinaa missiä ja valokuvamallia keikaili minimaalisissa bikineissä pitkin kantta useassa veneessä. Paljon oli myös perheitä kaikenmaalaisissa, ja tässä se tarkoittaa etelämaalaisittain vähintään kolmea-neljää polvea imeväisistä eläkeläisiin. Ja koska paatit olivat isoja vielä sinne sedät, tädit ja serkutkin mahtuivat.
Näin ankkurissa, mutta eikuninkaallisten täytyy myös näkyä, ja varmin keino siihen on parkkeerata rantakadun varteen. Siellä oli paatti poikineen, kuin sillit suolassa, suuri osa niistä charter-paatteja. Suuria, kun monet olivat, miehistökuvauksen voi lukea edeltä.
Kyllä paikkakunta oli meillekin mieleen. Veneidenkatselun lisäksi rannassa ja ankkurissa, näimme kaikki saaren oliivilehdot bussiajelulla pariin muuhun kylään. Kolme tuntian seuraavaan bussiin oli sentään liikaa, joten istuimme sen tunnin yhteensä edestakaisin.
2010-08-05 Mourtos
Eilen lähdimme Paxoksesta. Odottelimme ensin tuulen viriämistä, ja sitten ajoimme läpi edellä kuvatun satamasalmen. Melkein pari tuntia tuulta, W 8-9 m/s, riitti. Pienen pläkähetken jälkeen virisi etelästä niin, että pääsimme perille Mourtosin lahdelle, Sivotan ja kolmen muun saaren suojaamalle lahdelle, mantereen reunaan Korfun eteläkärjen tasolle.