2010-12-19 Fuengirolaa Riitan sanoin | |
2010.12.20 | |
2010.12.23 |
2010-12-19 Fuengirolaa Riitan sanoin
Ylös, ulos ja lenkille on mottomme Tarvajärven tapaan. Täytimme kuluneena vuonna 66-v. joten satoi tai paistoi, parasta on pistää nenät ulos aamuhämärissä. Tänään satoi. Vain kerran etsimme sateen suojaa, 5 km. tallaattiin ja loppumatkalla olisi tarvittu jo aurinkolasit nenälle, +16.
Yöllinen rankkasade ukkosineen oli saanut Fuengirolajoen yleensä kapean lirun tulvimaan leveänä, kiirehtivänä vuona. Jo kaukaa olimme nähneet sen hiekanvärisen valuman merelle. Lempeä joki arjyi useana koskipaikkana, ja tavaraa. meni vauhdilla merelle. Tuttu pyörätiemme oli veden vallassa, vaikka vedenpinta oli laskenut jo metrin verran. Taatelipalmuista ja appelsiinipuista oli pudonnut runsaasti hedelmiä maahan yön puuskissa..
Runsaiden syyssateiden jälkeen luonto on kaunis. Vuorilla kukkivat piikkipensaat keltaisena mattona. Puistoissa trooppiset puut ovat huomanneet sadekauden alkaneen ja puhjenneet lehdettöminä kukkaan. Hibiscukset ja Joulutähdet kukkivat pensaina. Jalostettuja Joulutähtiä on kukkapenkeissä runsaasti. Los Bolichesin Katollinen kirkko on täyttynyt jo useamman kerran suomalaisista, 1.adventtina, joulukonserteissa ja kauneimmissa joululauluissa kaikki eivät ole mahtuneet sisään. Pieni kirkkopiha on kuin joulukortista. Jouluruusujen väri stemmaa hyvin Joulutähtien ja Annansilmien kanssa appelsiinipuiden alla. Yläpuolella on kolmella sivulla ”havuköynnös” valoineen, Joulutähtiä amppeleissa ja koko kirkkorakennus jouluasetelmavaloineen on hyvin kaunis.
Joulukuun 8. päivä oli perinteinen seimien kokoaminen kirkkoihin, koteihin, ja moniin julkisin tiloihin. Sen sanotaan olevan yhtä riemuisaa lapsille, kuin kuusen koristelu meillä. Joulukuun 5. Itämaan tietäjät tuovat lapsille lahjat, kaduilla on silloin iloista menoa kulkueina, siellä voimme saada suumme makeiksi aivan kuin penkkareissa.
Laiturissamme on 40 venettä, mutta vain 5 ihmistä asumassa. Ruotsalaismies lähtee aamuisin töihin pyörällään. Englantilainen Tim asuu Dolfine-veneessään kissansa kanssa. Viides asukas on tuolla laiturin päässä. Kalastajat lähtevät merelle hämärillä, mutta melua, eikä edes aaltoja emme huomaa. Suomenkielisiä on toinenkin pariskunta, Hannele ja Leo Kaartinen. He asuvat Bavariassa naapurilaiturissa.
Järviradio Alajärveltä viihdyttää meitä aamusta iltaan joululauluilla. Samalta jaksolta niitä tuleee myös Radio Finlandian Fuengirolan studiolta, sekä infoa 5 tuntia arkipäivisin.
Eestiläinen katajapuinen joulukuusi on hankittu Käsmun merimuseosta. Se nostetaan kajuutan kattoon 9. kerran. Tällä reissulla se on ollut ilonamme Tridadissa, Etelä-Amerikassa -2007, Uuden-Seelannin Whangareissa -08. Malesian Langkawilla söimme siitä joulukarkit Kasperin ja Siirin kanssa -09. Aurinkorannikon ” Pikku-Suomessa” Iiris 20 v. sai joululahjaksi Safire 1800 lämmittimen. Se tuli T-taxin rekalla viikossa läpi Euroopan ja lämmitti meitä, normaalin sähkölämmittimen sijasta, eka kerran koekäytössä minimitehollaan viime yönä.
Hyvää Joulua Teille kaikille maalla ja merellä! Kiitokset kaikista muistamisesta ja tervehdyksistä!
Love, Riitta ja Pekka.
Asentajan kommentti
Eilen meillä oli uuden Safire 1800D:n koekäyttö.
Viime maanantaina hain lämppärilaatikon pyörän tarakalla T-taxin terminaalista. Firma on erikoistunut Suomen ja Espanjan väliseen rahtiliikenteeseen. Joka perjantai lähtevät rekat kummastakin päästä.
Tiistaina, torireisun jälkeen, aloitin mallailemalla laitetta, suunnittelemalleni paikalle mastotuen kylkeen heti kannen alle. Siihen sen ruuvasinkin, koska näytti siltä, että loppukytkennätkin pystyi hoitamaan hyvin vehkeen ollessa paikoillaan. Hyvä, että jotain oli jo poissa jaloista, sillä seuraavaksi vetämäni sähköjohdot vaativat sekä Sb-punkan osittaista tyhjentämistä, että kattoverhoilujen avaamista niiden reitiltä. Siinä taisi eka päivä jo kääntyä iltaan.
Kääntyi se iltaan seuraavakin päivä, mutta sitä ennen piti tyhjentää Bb-punkkaa, toinen osa kattoa avata, samoin salonki/kopin sohvaa. Lisäksi piti vetää paikoiltaan karttalaatikot. Lisämausteena, kuten jokaisessa, pienimmässäkin hommassa, lähes kaikki työkaluni olivat jostain kummasta syystä ilmestyneet esiin odottamaan vuoroaan projektin edetessä.
Melko pieni homma edellisiin verrattuna oli vetää ohut, nailoninen polttoaineletku tankista lämppärille ja samalle reitille polttoainepumpun virtajohdot. Melkoinen sananmukainen voimistelu tosin tähän ”tuottavaankin” osa-alueeseen liittyi. Pitihän johtoja kiinnittää kapeassa vaatekaapissa. Toisinaan taas turkilla mahallaan pää ja kädet karttalaatikkojen kolossa. Mitä nyt siinä välissä ylösalaisin punkan sisuksissa samoissa hommissa.
Yksi päivä hurahti pakoputken mitoituksessa, alkaen ”savupiipun” asennuksesta, jota varten oli taas vuorossa sisäkaton aukaisu kolmannesta paikasta, ja se rei’ittää, verhoilu uudellenkorjata, ja, ja...
Laskujeni mukaan oli neljäs asennuspäivä menossa, kun aamulenkin jälkeen alkoi tuo em. sade. Edellisiltana olin kokeillut, että vehje reagoi katkaisijaan. Nyt pistettiin ”lämpö” päälle. Eihän sitä tullut. Fiksu laite kertoi syyn n:o 3: Polttoaine kortilla! Uskoin, sillä olin seurannut ilmakuplien hidasta nykimistä polttoaineletkussa kohti lämppäriä pumpun sykinnän tahdissa. Hidasta. Löysin valopetrolipullon, ja sain uutta uskoa, kun lämppäri heräsi heti henkiin letku suoraan pullossa.
Vielä tarvittiin pyöränpumppua selvittämään, että yhteys tankin polttoaineeseen oli olemassa. Lisälääkityksenä annoin muutamia injektioruiskeita suodattimen ja letkun täyttämiseksi, tietysti pää tutusti uudelleen paikoiltaan nostettujen karttalaatikoiden kolossa.
Ja katso, lämpöä tuli! Liikaakin 700 watin minimillä 13-16 asteisena koeyönä. Sähköllähän taas jatkamme, kun tapsi on maissa, mutta olemmepa nyt siitäkin riippumattomia tarpeen tullen.
Historiaa: Iirikseen asennettiin alunperin, v.1990 Celsius-vesikeskuslämmitys, tehokas, mutta sähkösyöppö. Se pysyi käyttökunnossa aina vuoteen 2004, koska jopa tropiikissa koekäytimme sitä n. kuukausittain. Sen pakoputki vioittui 2004, enkä saanut matkalta hommatuksi uutta tropiikkiolojen koekäyttöihin. Vehje on vielä paikoillaan, koska sen tilaa ei ole muuhun tarvittu, ja koska se on liian kevyt poiju tai muuksikaan painoksi.
Vähemmän tai ei lainkaan sähköä käyttävä on ollut vuosia vireillä huipentuen Safire-kaminan tilaukseen joku aika sitten. Sain kuitenkin tietoa, että em. laite ei olisi ollut venekäyttöön sopiva.
Mika Vanhala, Vestek oy, toimitti nyt asentamani laitteen, ja on toiminut viime aikojen asiantuntijanani ja myös jaksanut vastata lukemattomiin tyhmiinkin kysymyksiini.