2011-04-25 Rade du Brest | |
2011.04.26 | |
2011.04.30 |
2011-04-25 Rade du Brest
Biskaja 21.2. Tuulen kääntyminen ennusteen mukaiseksi, SE, antoi odottaa. Välillä näytti, että Brestin sijasta pitää jatkaa läpi Ushantin salmen Kanaaliin. Sekään ei olisi haitannut, sillä kukas meitä Brestissä kaipaisi. Suuntima Brestiin oli jo 066 astetta ja saman verran maileja jäljellä. Meillä nousi vain 020:een. Illansuussa, melko yhtäkkiä, luvattu tuulenkäännös tapahtui. Pystyimme kipuamaan oikealle suunnalle ja paljon ylikin, joten uskoimme tuulensuunnan pysyvyyteen ja päästelimme vähän löysättynä kohti Brestiä yli 6,5 solmun kyytiä. Hyvä, ehdimme perille yläveden aikoihin! Kun matkaa aamuviideltä oli jäljellä n. 20 mailia, tuuli ilman varoitusta kääntyi aivan vastaiseksi ja melkein saman tien lopahti. Ei ollut aivan ensimmäinen kerta näissä hommissa, kun ETA, arvioitu tuloaika, muuttui. Ei, viisaampien mukaan ei purjeveneillä sellaista olekaan. On vain määräsatama, joka sekin on suuntaa-antava.
Kolmeen vuorokauteen ei kone ollut ollut käytössä ja voltit olivat pudonneet 12 pintaan. Lämpötilakin oli samoissa numeroissa. Starttasin koneen lisäksi loputkin vehkeistämme, Safiren, tietsikan kartan ja Simrad-pilotin. Vauhti kuitenkin hidastui purjein viilettämästämme niin, että myöhästyimme runsaan tunnin ylävedestä. Se taas tarkoitti, että joutuisimme kiipeämään vastavirtaan. Se ei ole mielipuuhaani koneella. Purjein ei haittaa, vaan voi se hyvässä tuulessa olla aivan mielenkiintoista. Nyt päätimme kokeilla vastavirtaa. Pääseehän sitä ankkuriin johonkin, jos rahkeet eivät riitä. Eivät olisi kyllä riittäneetkään kirjan kertomaan max 4,6 solmun ylämäkeen. Nyt ei virta ollut kovimmillaan. Lisäksi kurvailin aivan rantaviivan tuntumassa, jossa pikkulahukoiden kohdalla saimme hyödynnettyä akanvirtoja, ja vain hetkittäin niemien sivuutuksissa vastusta oli yli kahden solmun. Tuli siinä kerran laivaston moottoripaatti lähelle ja näytti, että pysykää laidassa. Ajattelin, että kyllä ovat opettavaisia oudoille, mutta sitten näimmekin väylällä suuren sukellusveneen matkalla ulos. Vartiopaatteja oli neljä turvaamassa ja helikopteri pörräsi yllä.
Brest
Pitkäperjantaina klo 1100 kiinnitimme kyljittäin tilavaan Marina du Chateaun ponttooniin Brestin keskustan tuntumassa, naapureina Open 60 ja jo melkein hylkynä maailmankiertäjäkatti ilman rikiä. Biskajamme seilaus oli kestänyt tällä kertaa neljä vrk 2 t, 400 mailia Espanjan Finisterrestä Ranskan vastaavaan Brestissä. Kulkemamme matka venyi siitä vain 50 maililla, vaikka luoviakin oli matkalla vuorokauden verran. Silloin tosin venevauhti pysytteli alle kolmen, joten ei siinä ehtinyt ylimääräisiä maileja montaa kelata. Koneella potkittiin yhteensä 12 tuntia, lähdössä puolet ja tulopäivänä toinen puolisko. Brest on iänikuinen merikaupunki, sotasatama ja laivastotukikohta. Täältä ovat lähteneet kuuluisat löytöretkeilijät ja tutkimusmatkailijat La Perouse ja Bouganville. Suurten laivojen kisan etappina se on ollut lukemattomia kertoja, ja vuosittain järjestetään perinnealusten regattoja. Joskus se on ollut Vendee Globen ja milloin minkäkin maailman merille suuntautuneen kisan lähtö/maalipaikka. Bretagnelaiset purjehtijat ovat noiden kisojen huipputasoa ja kansallissankareita.
Meidän Brestin tuntemuksemme on aivan alkuasteella. Vasta pari muutaman tunnin kävelylenkkiä on takana. Toinen pakollisen supermarketin kautta. Evästä löytyy joka lähtöön, kuten kuuluisan ”keittiön” maassa kuuluukin. Kassakone näyttää tosin naksuttavan reilusti isompia numeroita, kuin edellismaassa Espanjassa. Yksi herrasmies huhuili laiturilta, että hän on käynyt Kotkassa kaksi kertaa, työskennellessään telakkateollisuudessa. Hän varoitti meitä pitämästä kiirettä kotiin, sillä hän seuraa suomalaisia jäätiedotuksia ja –karttoja. Kertoi myös, että iäkäs äitinsä ei myöskään muista sellaista ilmaa, kuin viime talvena täällä. Mm. eräs kylä 40 km Brestistä oli ollut kaksi viikkoa täysin eristyksissä puolimetrisen lumikerroksen takia. Ei ole auroja eikä talvirenkaita.
Venepuolella havaitsimme Meri Tuuli nimisen X-442-veneen saapumisen lähistölle. Töijäyksessä ei kuulunut suomen sanaa, ja Jonna skype-puhelussa googlettikin, että kyseessä on saksalainen charterpaatti. Nimen alkuperä ei selvinnyt.
Pian siihen sakemannin perään kiinnitti Bavaria 50, Stella Maris matkallaan Mallorcalta Tallinnnaan. Nyt rupesi jo suomen sanoja tulemaan, kuin yhdeksän miehen suusta. Yhdeksän oli siirtomiehistön lukumääräkin. Toiset, kuten kippari Märt Ilumäe oli aloittanut Mallorcalta, jotkut Malagasta ja vielä muutama oli Lissabonistakin hypännyt puuriin.
Vietimme rattoisia hetkiä sukulaiskansamme edustajien kanssa. Sanavalmis Priit Veski ehti alta aikayksikön kertoa Tallinnan kuulumiset. Matis Raidarulta kuulimme elämästään Tartosta Tallinnaan ja Mats Kaingurilta seilauksestaan Lapurin laivan kopiolla, Turm, Virosta Gotlannin kautta Birkaan ja edelleen Oolannin reittiä takaisin. Lähes puoleentoista kuukauteen ei ollut poika nukkunut katon alla, vaan enimmäkseen vierekkäin tuhdoille asetettujen airojen päällä. Tapasimme myös, Piipin, Eeron ja vielä yhden herran, jonka nimi ehti unohtua. Stella Maris irtosi laiturista. Luulin, että nyt Kaido jäi kyydistä, kun oli silloin vielä Iirikseen tutustumassa, mutta onneksi seuraava pysäkki oli polttoainelaituri. Kolmea lukuunottamatta seiloreilla oli omatkin veneet Eestissä. Kaksi vrk olimme laiturissa. Eilen seilasimme 7 mailia Rade du Brestiä ja ankkuroimme Anse de L’Auberlach-lahteen. Parissa päivässä tienaamme täällä sen 60 €, jonka marinaan maksoimme. Samalla koekäytämme sähköjämme. Marinassa maasähkölaturimme keitti ja kuumensi pahasti yhden kolmesta patteristamme. Irroitin sen johdot kokonaan. Nyt näyttävät jäljellejääneet toimivan paremmin. Aurinkopanelimme ja tuuligeneraattorin tuotokset näkyvät jo paremmin mittarissa. Erittäin avulias marinahenkilöstö jo soitteli akkukaupat, mutta pääsiäinen on täälläkin. Neljässä päivässä myös muuttui paljon. Enää ei marina ottanut kopioita venetodistuksesta, passeista tai vakuutuspapereista. Ei edes halunnut niitä nähdä, vaan paatin ja oman nimen sekä osoitteen riipustaminen lomakkeelle riitti. Espanjassa ehtivät tullit vielä viimeisinä päivinä käydä paksuine pumaskoineen kannella kaksi kertaa, vaikka mainittuja kopiota oli otettu joka marinassa moneen kertaan. Juhani Laakso kirjoitti täällä käydessään blogissaan samasta kokemuksesta: Poliisivaltiot jäivät perän taakse. Seuraavaksi suuntaamme takaisin Brestiin, Port Du Moulin Blanc-marinaan. Se on kauempana keskustasta, ja vanhempi. Sinne ovat kuulema venealan kaupat keskittyneet. Kokemuksista sitä ennen ja saatavuudesta ym riippuen vaihdamme siellä koko akkupatterin, tai sitten emme. Päivä paistaa kirkkaasti, mutta ei NE-virtauksessa lämpöä ole, vaan viime yönä meillä puhalteli lämppäri ensi kertaa koko yön sitten Fuengirolan. Aamulla oli ulkona 11 astetta, vesi runsaat 12. Tuuliennusteet Englannin kanaaliin ovat vastaiset ensi viikonloppuun asti. Siitäkin syystä haahuilemme täällä, ja varoittihan se Kotkassa käynyt herrakin jäätilanteesta.
Tekstareiden kertomana Leo Kaartisen White Ladder oli 23.4. Hollannin Den Helderissä valmistautumassa kohti Kielin kanavaa ja Matti Illukan Sagitta 24.4. Portugalin Leixoesissa pitämässä ukkosta ja pohjoistuulta.