Takaisin Edellinen Seuraava
22-27.8.2008 Bora Bora - Suvorov
Pekka
2008.09.05
2010.04.13

22-27.9.2008 Bo­ra­Bo­ra ? Su­va­rov

Vii­vyim­me Bo­ral­la vain pa­ri vuo­ro­kaut­ta pa­ris­sa e­ri ank­ku­ri­pai­kas­sa. Tot­ta­han saa­ri on hen­ke­ä­sal­paa­van kau­nis, mut­ta niin o­vat kaik­ki muut­kin tääl­lä­päin. Tu­ris­te­ja­kin Bo­ral­la käy, mut­ta ei niis­tä ve­nei­li­jöl­le hait­taa o­le, kun voim­me it­se paik­kam­me va­li­ta, päin­vas­toin a­jan­ku­luk­si voim­me seu­ra­ta mil­lai­sil­la pe­leil­lä vä­ki kul­kee. Moot­to­ri ja pur­je­kat­te­ja ris­tei­lee tie­ten­kin, ve­sis­koot­te­rei­ta, var­jo­hi­naus­ta, hain­syöt­tä­jää, su­kel­ta­jaa ja snork­lail­len ko­ral­lien­kat­so­jaa mah­tuu a­su­maan Bo­ran lu­ke­mat­to­mis­sa re­sor­teis­sa.

Vuo­si­a sit­ten i­has­tuim­me tääl­lä a­tol­lin kaak­kois­kul­maan, jos­sa jat­ku­va mai­nin­kien la­guu­niin li­sää­vä ve­si vir­ta­si ai­ka vauh­dil­la pit­kin pien­tä kan­jo­ni­a ko­ral­lien se­as­sa. Kä­ve­lim­me sil­loin ran­taa pit­kin vas­ta­vir­ran ja las­ket­te­lim­me snork­la­ten a­la­vir­taa. Sin­ne nyt­kin suun­nis­tim­me. En kui­ten­kaan ha­lun­nut hie­kal­le kä­ve­le­mään, ja jol­lan ank­ku­roin­ti ei ko­ral­lien se­kaan o­le e­des lu­val­lis­ta. Snork­la­sim­me muu­ta­man mi­nuu­tin vä­hän mat­kan pääs­sä tuos­ta ko­ral­li­puu­tar­has­ta. Näim­me e­nim­mäk­seen me­ri­sii­le­jä, nii­tä to­sin rei­lus­ti ja mi­tä uh­kaa­vim­mil­la, pit­kil­lä pii­keil­lä va­rus­tet­tu­ja. Se Bo­ra­Bo­ras­ta. Run­saan pa­rin tun­nin ku­lut­tu­a o­lim­me kier­tä­neet la­guu­nin ja pai­ne­lim­me klo 1530 u­los pas­sis­ta koh­ti Su­va­ro­vi­a 680 mai­lin pääs­sä.

Pal­jon pa­rem­mak­si ja hel­pom­mak­si ei voi pur­jeh­dus muut­tu­a. Voi­si tie­tys­ti ta­soit­taa se­kä koil­li­ses­ta et­tä kaa­kos­ta sa­ma­nai­kai­ses­ti vyö­ry­vät mai­nin­git, mut­ta ei­vät ne kor­kei­ta ol­leet, heit­te­li­vät vaan ai­ka e­pä­sään­nöl­li­sen no­pe­as­ti ja äk­ki­ar­vaa­mat­ta. Tuu­li o­li kui­ten­kin niin hy­vä, et­tä pa­ri päi­vää pääs­te­lim­me rei­veis­sä, ko­ko a­jan kui­ten­kin vir­sa­ri­na, jen­ni spii­rat­tu­na. Tuu­li-Väi­nö tie­ten­kin o­li ai­no­a, jo­ka tie­si min­ne ja mi­ten oh­ja­ta, Ii­rik­sen kul­kies­sa kuin ju­na, jo­pa ai­ka­tau­lus­sa. Ta­sai­set 151-159 mai­li­a päi­väs­sä tar­koit­ti­vat et­tä 600 mai­liin tar­vit­tiin nel­jä päi­vää ja lop­pui­hin jäl­jel­lä o­le­va yö. Puo­lil­ta­öin pi­ti rei­va­ta ja rul­la­ta hi­das­taak­sem­me nel­jään sol­muun, jol­la sit­ten e­ka kap­pa­leen mu­kaan so­pi­vas­ti aa­muk­si saa­vuim­me.

Hai­las­kel­ma

He­ti tul­les­sa, ank­ku­roi­tu­am­me, pää­tim­me men­nä ui­maan ja kat­so­maan kuin­ka kouk­ku ja ket­ju o­vat a­set­tu­neet. Riit­ta pää­si en­sin ve­teen, mut­ta pols­kut­ti vauh­dik­kaas­ti he­ti ta­kai­sin. Hai tu­li vas­taan. Uim­me paa­tin ym­pä­ri. Kouk­ku jäi kat­so­mat­ta.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä me­nim­me taas roh­ke­as­ti snork­laa­maan. E­ka hai sä­väh­dyt­ti, vä­hän seu­raa­vat­kin, mut­ta kym­me­nen tie­noil­la se­ko­si­vat las­kut ja o­li muu­ten­kin ai­ka lo­pet­taa.

Ky­sees­sä o­li­vat 1-1,5-met­ri­set black tip-hait, joi­den e­vien kär­jet o­vat mus­tat, kuin mus­tee­seen kas­te­tut. Ei­vät kuu­lem­ma o­le vaa­ral­li­si­a.

Se­raa­van päi­vän snork­laus­pai­kal­le saa­pu­es­sam­me, kat­se­lim­me pa­rin hain kier­te­ly­ä ym­pä­ril­läm­me jo jol­laa me­lo­es­sam­me. Ei nii­tä sit­ten mon­taa sil­lä ker­taa näh­ty­kään, mut­ta pa­ri whi­te tip­pi­ä sen­tään, joi­den e­vän­päät o­vat kuin e­del­lis­ten ne­ga­tii­vit. Ko­me­aa kil­pi­kon­naa­kin seu­ra­sim­me pit­kään ja raus­kun­kin bon­ga­sim­me. Em­me kui­ten­kaan u­se­am­pi­met­ri­si­ä man­to­ja, joi­ta toi­set o­li­vat juu­ri näh­neet.

E­rää­nä tyy­ne­nä päi­vä­nä kat­se­lim­me kan­nel­ta kuin­ka ank­ku­ri­ket­jum­me 13-met­rin sy­vyy­des­sä al­koi kier­ty­ä ko­ral­li­tor­nin ym­pä­ril­le. Pis­tim­me ko­neen käyn­tiin, ja suun­nit­te­lim­me, et­tä toi­nen me­nee snork­ke­lei­neen näyt­tä­mään suun­ti­a ke­lat­ta­es­sa. Lie­kö ko­neen­käyt­tö vai mi­kä, mut­ta hai­ta il­maan­tui paa­tin ym­pä­ril­le pik­ku par­vi­na. Vii­si o­li ker­ral­la nä­ky­vis­sä ja toi­sel­la puo­lel­la li­sää. Juu­ri sil­loin em­me ve­teen men­neet, mut­ta aa­mu ym pu­lah­duk­siin ve­neen pe­räs­tä em­me an­ta­neet nii­den vai­kut­taa. Ran­ta­kä­ve­lyil­lä­kin nii­tä nä­ki ai­na u­sei­ta saa­lis­ta­mas­sa ma­ta­las­sa al­le puo­len met­rin ve­des­sä.

Jos mei­hin hait ei­vät e­nää pal­jo­a vai­kut­ta­neet, niin Joh­nin per­heen jo­ka­päi­väis­tä e­lä­mää­kin ne kyl­lä hait­ta­si­vat. Po­jat ja John­kin ka­las­ti­vat u­sein kah­la­ten riu­tan reu­nal­la, mut­ta e­sim. nyyt­tä­ri­päi­vä­nä, jol­loin he ka­las­ti­vat il­ta­e­väs­tä kai­kil­le, i­so har­maa­hai o­li pyö­ri­nyt lä­hel­lä niin, et­tä sii­man mu­ka­na tu­li vain saa­liin pää, jos si­tä­kään. Sen­päi­väi­set ka­lat pi­ti ha­ke­a naa­pu­ri­saa­ren suo­jas­ta.

Ba­naa­ni­tert­tu

Ker­roin aiem­min ba­naa­ni­kau­pois­ta Rai­a­te­an vii­dak­ko­jo­el­la. Vaik­ka tert­tu o­li vih­re­ä saa­des­sa, al­koi se muu­ta­man päi­vän ku­lut­tu­a kyp­sy­ä ja kel­las­tu­a. U­tu­ro­an lai­tu­ris­sa naa­pu­ri-kii­wi, uus­see­lan­ti­lai­nen, ky­syi mis­tä o­lim­me ba­naa­ni­tert­tuum­me saa­neet ja ker­toi si­kä­läi­sen kaup­pa­hal­lin ryös­tö­hin­nois­ta. Vein heil­le muu­ta­mi­a pa­rin ki­lon "kam­po­ja", sen­nä­köi­ses­ti he­del­mät tert­tuun kiin­nit­ty­vät. Ei­hän ker­ran mak­se­tuis­ta mi­tään, vaik­ka tar­jo­si­vat.

Me o­lim­me en­na­koi­neet kyp­sy­mis­tä la­to­mal­la ai­ka ka­san kyl­mi­ön poh­jal­le he­ti ba­naa­nit ve­nee­seen tuo­tu­am­me. Ter­tus­ta pe­rä­kaa­res­sa ve­täi­sim­me vä­li­pa­laa ja ret­kie­väs­tä ah­ke­ras­ti ti­lan­teen mu­kaan. Bo­ra Bo­ral­le tul­tu­am­me puo­li­tert­tum­me o­li ai­van kyp­sä. On­nek­si ha­vait­sim­me ank­ku­ri­pai­lal­lam­me van­han tu­tun eng­lan­ti­lai­sen paa­tin Pa­na­mas­ta: i­sä, äi­ti ja kak­si n. 10-vuo­ti­as­ta poi­kaa. He o­li­vat var­sin i­loi­si­a tuo­mas­tam­me he­del­mä­täy­den­nyk­ses­tä.

Kyp­sät ba­naa­nit val­mii­na luo­vu­tet­ta­vik­si Bo­ra­Bo­ral­la

Jat­kos­sa ve­te­lim­me kyl­mi­ös­tä vie­lä vih­rei­tä ba­naa­nei­ta kyp­sy­mään ku­lu­tuk­sen mu­kaan. Kyl­läs­ty­mään em­me nii­hin eh­ti­neet run­saan pa­rin vii­kon ai­ka­na, vaik­ka em­me nii­hin sel­lai­si­naan e­nää in­nos­tu­neet. Sen si­jaan seu­raa­val­la me­ri­mat­kal­la ja vie­lä Su­vo­ro­vil­la­kin pa­loit­te­lim­me nii­tä he­del­mä­säi­lyk­kei­den se­kaan jat­kok­si. Kai­ken­kaik­ki­aan hy­vä os­tos ja ra­vin­non­li­sä mo­ni­kan­sal­li­sil­le hyö­dyn­tä­jil­leen.