Takaisin Martiniquelle | |
Lomalaiset lähtee, karnevaalit alkaa | |
2008.02.09 | |
2010.04.13 |
Unelmakelissä, löysällä luovilla painelimme 6,5 solmua kohti Mt. Pelee-tulivuorta. Onni ei aina kestä, nyt sen lopettivat vesikuurot ja tuulen kääntyminen täysvastaiseksi. Muutaman vastakäännöksen jälkeen otettiin kone avuksi. Pimeässä, tutkan kuvaruudun kimmellyksestä maisemia seuraten, kiersimme lähimmän lahdenpohjukan. Ankkuroitujen veneiden mastonhuippuankkurivalojen piirtelemät laajat kaaret kielivät melkoisesta mainingista. Tosiaan, samoihin aikoihin, kun tuuli oli kääntynyt vastaiseksi alkoi myös 1-2 metrin maininki vyöryä luoteesta, epätavallisesta suunnasta näihin aikoihin näillä vesillä. Kurvasimme viereiseen lahteen, Grande Anse de Arlet, joka oli edellistä syvempi muodoltaan ja antoi paremman suojan. Ankkuroimme uudella menetelmällä: Riitta oli sisällä ja sammutti tai starttasi koneen tarvittaessa. Jonna sääti kaasua ruorin takaa Timon ja minun hoitaessa ankkurin laskun. Järjestely johtui vaihdevaijerin rikkoutumisesta. Muita nukutti hyvin paitsi Riittaa, joka kuunteli ja kävi katsomassa yöllä kuinka kalamerkkien kanisterit pompahtelivat kylkiin. Aamu-uinnilla Jonna joutuikin kalavehkeet haalla potkurista selvittämään.
30.1.2008 Anse MitanAnse Mitan on pieni lahukka Fort de Francen lahden eteläreunalla. Naapurissa on pieni marinakin, jonne pääkaupungin lautat ajavat vartissa , mutta enemmän (nyt 100 kpl) veneitä on ankkurissa. Vielä pienempi marina, oikeastaan vain ravintola ja laiturinpätkä, jonka päästä saa polttoainetta, palvelee ankkuriväkeä. Maahantuloselvitys Martiniquelle, nyt toista kertaa, alkaa olla kuin pikavierailu nettikahvilaan. Nyt ei virkamiehiä enää näkynyt mailla halmeilla, vaan tietokone oli polttoainelaiturin kopissa, eikä ketään kiinnostanut fyysisesti vilkaista passeja tai muita dokumentteja. Pääkaupungissa yksi selvityspiste on jo venetarvikeliikkeessä. Nyt toivoisi vain löytävänsä koneelta vanhat tietonsa, joista vain päiväyksen muuttaisi.
1.2.2008 Fort de France, FDFVaihdoimme muutaman sanan Paloman, HR 43, Seppo ja Raija Dahlmanin kanssa. Emme olleet tavanneet venettä emmekä miehistöä, vaikka tekstarit suoraankin ja tuttavantuttavat olivat pitäneet meitä tietoisina Paloman etenemisestä Euroopan rannoilta Karibialle meidän muiden lailla. Nyt näimme Paloman viereisen laiturin päässä, kun piipahdimme joukolla mainituilla lautoilla Fort de Francessa. Aina, kun olemme käyneet (kerran) FDF:ssa olemme ostaneet vesipannun. Rantakadut ja venetarvikeliike olivat muistissa. Ovikin lukossa keskellä päivää, kuin silloin ennen, mutta pirittämällä pääsi sisään. Pannu puolestaan oli kovasti kaunistunut, kiillottunut ja kallistunut, mutta eipä enää pissaa kaadettaessa alleen. Illalla koitti suuren muutoksen aika. Jonna ja Timo takseilivat lentokentälle. Vaikka vain kaksi viikkoa, nekin olivat kouluttaneet meitä kaikkia, ottamaan huomiooan toiset ihmiset pienen veneen ahtaudessa. Hyvin meni, kuten sopi odottaakin. Eivät Gotland Rundin kävijät parempaan tässä suhteessa ole tottuneetkaan.
2.2.2008 PyykkipäiväAamulla pilvessä. Mittariin sai katsoa pari kertaa, lämpötila 21 astetta! Ilmanko oli vilu yöllä vaivannut lakanankin alla. No aika kuuma oli taas tunnin kuluttua, kun pussitettiin itsepalvelupesulan jo pyörittämät pyykit. Seuraavan parin tunnin kuluttua ne jo liehuivat kuivana kannen ylle viritetyillä naruilla. Hyvä niin, sillä päivän eka sadekuuro jo alkoi ropista. Riitan kiirehtiessä pyykkejä pois, mutisin, että kyllä se vielä paistaa. No, onhan se sitäkin tehnyt, mutta siitä alkoi kuitenkin oikea sadepäivä sillä kertaa.
3.2.2008 "Urheilupäivä"Pitkästä aikaa päästiin kävelylenkille. Pointe du Boutin kylän kapeat jalkakäytävät päättyivät pian ja jouduimme väistelemään vilkasta autoliikennettä, joka tienkin kapeudesta ja kulttuurista, ei muita jalankulkijoita, johtuen ei pahemmin meitä väistellyt. Sadekuurot olivat edelleen herkässä. Riitta selvitti yhden roskakatoksessa, minä yläpuolella saman asuntoalueen LVI-rakennuksen räystään alla. Tien mutkassa, kukkulalla, avaautui kaunis näköala: Muutaman veneen valitsema ankkurilahti kumpuilevan, vihreän golf-kentän kainalossa. Voiko ihminen enää enempää saada? Omalla veneellä tropiikin paratiisiin golfaamaan. Kohteemme, naapurikylän kirkontornikin pilkotti niemen takaa. Kylään tultuamme, jalkakäytävän taas löydettyämme, menetimme sen heti. Se kulttuuri taas. Ei paria muukalaista, todella outoa – kävelijää, varten kannata jalkakäytäviä pitää tyhjillään. Ne oli sisääntulotiellä täysin umpeen, pysyväisluonteisesti, reunustavien talojen autoilla parkitettu. Pilottikirja mainosti Trois Ilets-kylää pittoreskiksi. Vanhoja taloja löytyikin muutamien katujen varsilta. Joistain tuli mieleen Suomenkin vanhat puukaupungit. Aivan samanlaisia, aumakattoisia, leveillä vaakalaudoilla vuorattuja asumuksia on säilynyt vaikkapa Porvoossa ja Loviisassa. Muuten kylä oli varsin hiljainen, kaupat kiinni, sillä karnevaalit olivat ovella. Ne ihmiset, joita näimme puuhasivat koristelemassa kuorma-autoja tai itseään seuraavan päivän kulkueita varten. Paluumatkankin säilyimme kuivina. Kuurot kiersivät kukkuloiden takaa, ehkä siksi, että jo tunsimme muutamat pysäkkikatokset matkan varrelta. Ennen kotiinmenoa kävimme vielä Palomalla kuulemassa ja kertomassa päivän kulun. Rannasta jo näimme, että Libertas, Juha Saarinen ja Taija Puolitaival, olivat ankkuroineet läheisyyteemme. Tokihan heidän Trininn viimeiset ja Grenadan kokemukset piti käydä vaihtamassa omiimme.
4.2.2008 KarnervaalitRiossa on kuulema suurimmat karnevaalit, Trinidadissa seuraavat. Monesko lie Fort de France, mutta sinne paineltiin lautalla Libertasin väen kanssa. Istahdimme kadunvarsiravintolaan kulkuetta odottamaan. Muutama koristeltu kaiuttimilla varustettu kuorma-auto, perässä tanssivine seurueineen paikkamme ohittikin. Ääntä ja rytmiä riitti myös rumpuorkestereissa. Koska emme tienneet lauttojemme aikatauluja poistuimme veneillemme kesken leikin, jolloin kulkue jäi vielä varsin hajanaiseksi.
5.2.2008 Wlan harjoitteluaEn saa Wlanyhteyttä pelaamaan. Juha ja Taija tulevat laskiaisrokalle ja –letuille, ja katos kummaa Wlankin alkaa toimia. Illalla saan kymmenkunta rästissä ollutta replyä liikkeelle.
6.2.2008 Takaisin karnevaaleilleVedimme koukun ylös ja koneilimme 3 mailia lahden yli FDF:n ankkuripaikalle 15:n muun paatin sekaan. Nyt riitti jollalaituria ainakin 100 m, toisin kuin vastarannan Pontoonilla, jossa pikku paatit ovat kolmessa rivissä. Peräankkuri on täällä hyvä, muuten voi jolla joutua laiturin alle. Syy vaihtaa FDF:ään oli kylmiön pohjan paljastuminen. Ensiapu saatiin aamupäivällä auki olleesta marketista. Muuten ovat puodit kiinni jo neljättä karnevaalipäivää! Tämän viimeisen päivän kulkue nähtiin paremmin. Rupesimme kävelemään reittiä vastakarvaan, ja edellistä kertaa myöhäisemmän kellonajankin takia nähtävää ja kuultavaa oli tiheämmässä. Ennen hämärää palasimme veneelle, mutta viimeisen karnevaalipäivän ja -yön rummutus ja meteli seurasivat kyllä perässä, vaimetakseen myöhemmin sateen ropinaan ja sen takia.
7.2.2008 Arki koittaaPientä nyhjäystä, saalinkivalon, ankkurivalon, wlanin – ei löydy asemaa – kanssa. Sadekuuroja tuli pitkin yötä. Niitä tulee päivisinkin. Tropiikissa ip-kuurot ovatkin tavallisia, mutta tiheässä tulevat nyt. Tekstarissa Göran Törnqvist Hangosta kertoi juuri lähteneensä Esteri II-purrellaan Mindelosta kohti St. Luciaa.